”Humor är viktiga och det är jättekiva” : en analys av adjektivanvändning i läroböcker för gymnasiets B1-svenska och hos finska gymnasister

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten adjektiivin taivutus ja käyttö esitetään lukion ruotsin oppikirjoissa, miten adjektiivit näkyvät oppikirjojen teksteissä sekä kuinka lukiolaiset käyttävät adjektiiveja kirjallisessa tuotoksessa. Tutkimusaineistona käytetään lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjan Fokus viiden ensimmäisen kurssin oppikirjoja sekä opiskelijoiden kirjoitelmia lukion keskipitkän ruotsin toisen kurssin loppukokeesta. Fokus-kirjasarja valikoitui tutkimusaineistoksi, koska samaa kirjasarjaa käytetään lukiossa, jossa tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset opiskelevat. Oppikirja-analyysissa tarkastellaan erikseen kirjojen kielioppiosioita sekä tekstikappaleita. Tutkielma kuvailee, miten oppikirjat esittävät adjektiivin kongruenssi- ja vertailutaivutuksen sekä taivutusmuotojen käytön ja miten kirjoissa selitetään adjektiiveihin liittyvä kieliopillinen teoria. Oppikirja-analyysin toisessa osassa selvitetään, mitä adjektiivin muotoja tekstikappaleissa esiintyy ja missä asemassa adjektiiveja käytetään. Myös opiskelijoiden kirjoitelmista tutkitaan, missä muodossa ja missä asemassa opiskelijat käyttävät adjektiiveja. Lisäksi virheanalyysin avulla tarkastellaan, millaisia virheitä opiskelijoiden adjektiivien käytössä esiintyy. Analyysi osoittaa, että adjektiivin taivutus ja käyttö esiintyy oppikirjojen kielioppiosiossa vain kahdella kurssilla, kongruenssitaivutus ensimmäisellä ja vertailutaivutus toisella kurssilla. Teoria esitetään lähinnä esimerkkien avulla ja tarvittavat kielioppisäännöt mainitaan esimerkkien yhteydessä hyvin lyhyesti ja osin puutteellisesti. Opettajan näkökulmasta kirjat jättävät paljon opettajan selitettäväksi. Kieliopillisia termejä, kuten attribuutti ja predikatiivi tai määräinen ja epämääräinen muoto, ei mainita adjektiivin taivutuksen ja käytön yhteydessä. Kirjojen antamat esimerkit eri tapauksista ovat kuitenkin kattavia. Adjektiivin muodot, jotka useimmin esiintyvät oppikirjojen teksteissä, ovat yksikön epämääräiset positiivimuodot sekä monikkomuoto. En-suvun positiivimuotoa käytetään lähes yhtä usein attribuuttina ja predikatiivina, kun taas ett-suvun positiivimuoto esiintyy huomattavasti useammin predikatiivina. Monikkomuoto puolestaan esiintyy tekstikappaleissa useammin attribuuttina. Opiskelijoiden teksteissä adjektiivin yleisin muoto on en-suvun muoto, mutta kyseistä muotoa käytetään myös eniten sellaisissa yhteyksissä, joissa se ei kielellisesti ole oikein. Tämä voi johtua siitä, että opiskelijat tuntevat en-suvun muodon adjektiivin perusmuotona ja ollessaan epävarmoja oikeasta muodosta käyttävät tätä. Opiskelijat käyttävät adjektiivia predikatiivina hieman useammin kuin attribuuttina, mikä on yhtäpitävää oppikirjojen tekstien kanssa, sillä niissäkin adjektiivi on useammin predikatiivina. Vähemmän virheitä kuitenkin ilmenee adjektiivin käytössä attribuuttina, mikä puolestaan käy yksiin prosessoitavuusteorian kanssa. Prosessoitavuusteorian mukaan ruotsin kielen adjektiivin attributiivinen kongruenssi opitaan ennen predikatiivista kongruenssia. Yleisimmät virheet opiskelijoiden adjektiivin käytössä liittyvät kongruenssiin pääsanan suvun mukaan. Muita virhetyyppejä analyysin perusteella ovat virheet kongruenssissa pääsanan luvun mukaan, oikeinkirjoitusvirheet sekä määräisyysvirheet. Tutkielma antaa kattavan yleiskuvan adjektiivin taivutuksen opetuksesta yhdessä Suomessa laajalti käytössä olevista lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjoista sekä siitä, millaista syötettä kirjojen tekstikappaleet tarjoavat opiskelijalle adjektiivien osalta. Tutkielma tarjoaa myös katsauksen adjektiivin taivutukseen ja käyttöön liittyvään osaamiseen sellaisen opiskelijaryhmän osalta, jonka voidaan ajatella olevan tyypillinen ryhmä suomalaislukiolaisia